Kehrätä.

Kauan sitten, kauan sitten, pienessä talossa metsän reunassa, asui pieni, punainen kissanpentu nimeltä Mruczek. Mruczek oli erittäin utelias kissa, hän rakasti vaeltaa puutarhassa ja löytää uusia nurkkia ja koloja. Eräänä aurinkoisena aamuna, Purr käveli puutarhassa, kun hän yhtäkkiä huomasi jotain outoa. Se oli pieni, ruskeaa kakkaa, jota Mruczek ei ole koskaan ennen nähnyt.

innostunut, Pikkumies alkoi haistaa kakkaa. Se oli pehmeä ja lämmin, ja Mruczek ei ollut koskaan ennen haistanut sellaista tuoksua. Hän alkoi koskettaa kakkaa varovasti tassullaan, ja sitten nuoli sitä kielellään. Fake! Kakka maistui kamalalta! Pieni kaveri perääntyi nopeasti inhottuna.

Tietämättä, mikä tuo on, Mruczek päätti kysyä neuvoa viisaalta pöllöltä, joka asui vanhassa tammessa puutarhan laidalla. Hän lensi tammen luo ja soitti: “Toimitus Pani, Toimitus Pani, mikä tuo on?”

Pöllö avasi toisen silmänsä ja katsoi Fluffyyn. “Kuppi, minun pieni ystäväni” – hän sanoi. “Kaikki eläimet kakkaa, se on luonnollinen osa elämää.”

Puru yllätti. “Mutta miksi he kakkaavat?” – Hän kysyi.

Pöllö hymyili. “He kakkaavat, ruokajätteen poistamiseksi kehosta. Se on sellaista, kuten pienen talosi puhdistaminen sisältä.”

Pieni kehrääminen ymmärsi. “Ahaa!” – hän sanoi. “Merkitys, se kakka ei ole niin paha?”

Pöllö nyökkäsi. “Ei, hän ei ole huono. Se on yksinkertaisesti osa luontoa. Mutta muista, Kehrätä, älä haista tai nuolla kakkaa, koska ne voivat sisältää haitallisia bakteereja.”

Pikkupoika kiitti pöllöä neuvosta ja palasi kotiin. Tästä lähtien, kun hän näki kakkaa, hän tiesi jo, mikä se on, eikä mennyt liian lähelle häntä. Hän myös oppi, että puhtaana pitäminen on erittäin tärkeää, molemmat sisällä, sekä kehosi ulkopuolella.

Ja niin Mruczek eli onnellisena elämänsä loppuun asti, löytää maailman salaisuuksia ja oppia luontoa.